John Lennonin ja Yoko Onon joululaulu kuuluu jokaiseen jouluuni.
”Näin pääsimme jouluun, on valkea maa
Vaan ystävät rakkaat, on toivottavaa
Että jouluilon jälkeen vielä iloita voi
Ja tulevat päivät veis pelkomme pois…”
Kirjoitan tätä tekstiä vesisateen ja pimeyden keskellä. Valkea joulu olisi bonusjoululahja, lahja, jota ilman voi joulun viettää, mutta joka toisi valon sekä hiljaisuuden, jota lumen alle jääneet puut soittavat.
Viime jouluna teimme perheeni kanssa ison elämänmuutoksen. Luovuimme talostamme, joka oli ollut kotinamme lähes 20 vuoden ajan. Valtavan muuttorumban lisäksi myös kotikaupunki vaihtui. Päätimme rauhoittaa muuton jouluaatoksi ja joulupäiväksi. Sitten jatkoimme loputtomalta tuntuvaa pakkaamista.
En muista joulupäivistä muuta kuin sen, että olin niin väsynyt, että istuminenkin teki vaikeaa. Tuijotin uupumuksen läpi jo aikuisia lapsiani, jotka osasivat ottaa ilon irti yhdessäolosta, aivan kuten aina jouluisin. Suljin surun ja haikeuden sisääni, jotta pysyin kasassa, jotta tuntisin kiitollisuuden ja rakkauden perhettäni sekä kotiamme ja sen muistoja kohtaan.
Päätin myös, että seuraava joulu olisi niin täydellinen kuin se olisi mahdollista. Ei väsymystä, ei riittämättömyyttä, ei pelkoa selviämisestä. Pelkkää iloa ja rauhaa. Lämmintä läsnäoloa joulun jokaisessa kulmassa.
Nyt koko maailma viettää joulua pandemian varjossa. Osa yksin, onnekkaimmat saavat juhlia läheistensä kanssa. Vuosi sitten emme pystyneet kuvittelemaankaan, millaisten turvatoimien kanssa tämän joulun vietämme. Ja millainen onkaan seuraava joulumme?
Voisiko tämä joulu olla rajoituksista, mahdollisesta huolesta ja pettymyksestä huolimatta olla kuitenkin paras mahdollinen joulusi?
Mitkä ovat ne asiat, joista joulu tulee juuri sinulle ja läheisillesi?
Läsnäolosta, hymyistä, kauneudesta, joka loistaa ihmisistä. Ihmisistä, jotka haluavat toisilleen vain hyvää. Jotka katseillaan sanovat, että sinä riität, olet täydellinen juuri tuollaisena.
Voisiko pimeys olla sittenkin turva ja helpotus? Pimeä on valon puutetta, ei valon vastakohta. Voisiko läheisyys olla yhteisissä kokemuksissa, joita voimme jakaa nykyteknologialla, vaikka olemmekin fyysisesti toisistamme kaukana?
Joulukuun alussa kotimme postilaatikkoon tipahti Helsingin seurakunnan lähettämä joulukalenteri, joka sisältää jokaiselle päivälle aforismin. Se on pysäyttänyt miettimään joulun valmisteluja eri näkökulmista. Haluan jakaa niistä muutaman:
”Raskaasta joulusta tulee rakas vähentämällä, ei lisäämällä.”
”Armo on lupa iloita elämästä ennen kuin se on täydellistä.”
”Rohkeus tulee perille ennen varmuutta.”
”Rauha tulee luottamalla, ei ymmärtämällä.”